Cats-musikaali Tampereella

Teksti ja kuvat Pirjo Ojala

Teimme keväästä asti suunnittelemamme teatterimatkan Tampereelle 10.11.2018 katsomaan Cats-musikaalia. Mukana oli yli neljäkymmentä innostunutta retkeilijää. Tarkoitus oli lounastaa teatteriravinto-lassa ennen näytöksen alkamista, jotta jaksaisimme nauttia näkemästämme, olimmehan lähteneet liikkeelle varhain aamulla.

Keittiömestari esitteli meille lounasbuffet’n sisällön, joka oli monipuolinen ja maittava sisältäen niin kalaa, lihaa kuin kasviksiakin. Kaiken kruununa oli herkullinen jälkiruoka, kaneli-omenaa ja kinuskivaahtoa. Kylläi-sinä odottelimme musikaalin alkamista tutustuen samalla perinteikkääseen teatterirakennukseen.
Tampereen teatteritalo on valmistunut vuonna 1912. Sen ovat suunnitelleet Kauno S. Kallio ja Oiva Kallio. Kuitenkin teatteritoiminta oli Tampereella alkanut jo syyskuussa 1904, jolloin teatterissa esitettiin Aleksis Kiven Kullervo. Teatteritalo sijaitsee Keskustorilla, jossa on myös muita kauniita, vanhoja rakennuksia. Teatterin päänäyttämölle mahtuu lähes viisisataa katsojaa.

Musikaalin Cats on kirjoittanut aikamme menestynein musikaalisäveltäjä, brittiläinen Andrew Loyd Webb vuonna 1981. Cats-musikaalin, joka on käännetty kymmenille eri kielille, pohjana toimii englantilais-amerikkalaisen näytelmäkirjailija T.S. Eliotin kissoista kertova runokirja Old Possum’s Book of Practical Cats, vuodelta 1939. Tampereen teatterin ohjelmaoppaan mukaan runoissa kuvataan maagisia kissoja, joilla on ihmismäisiä piirteitä ja taitoja, osalla jopa työpaikka, mm. näyttelijäkissa tai rautatieläiskissa. Catsin tarinat sijoittuvat yhteen yöhön, jolloin kissat kokoontuvat ja kertovat tarinansa. Kissat myös kilpailevat siitä, kuka saa jälleensyntymisen lahjan. Siitä päättää vanhin ja viisain kissa, jonka valittu pääsee kissojen taivaaseen. (Lähde Tampereen teatteri, Cats-ohjelmaopas.)

Teatteriohjaaja Georg Malviuksen mukaan Cats on musikaalina poikkeuksellinen, koska siinä ei ole selkeää juonta. Tampereen versiossa tarinan pääroolissa on rotta, joka näkee unta. Yhtäjaksoisen juonen puuttuessa oppaan tekstiin perehtyminen ennalta olisi varmasti helpottanut musikaalin tarinaan sisälle pääsemistä, erityisesti ensimmäisen näytöksen aikana. Toisessa näytöksessä yksittäiset tarinat avautuivat selvästi paremmin. Joka tapauksessa musiikki, tutut ja tuntemattomat sävelmät, tanssit ja laulut veivät mukanaan. Erityisesti Irina Milanin esittämän Grizabellan tulkinta kuulusta Memory-sävelmästä oli koskettava. Jälleensyntymisen lahjan saaneen Grizabellan nouseminen taivaaseen oli toteutettu näyttävästi.

Paluumatkalla muistelimme ja hyräilimme Memory’ta:

”Kuuhun, käännä kasvosi kuuhun.
Anna muistosi johtaa, mene itse sen luo.
Jos voit löytää
tuon menneen onnen merkityksen.
Niin se uuden aamun tuo”

(Memory, sanoitus Virtanen, Jukka 1986)

Tampereen teatteri

Lounaspöytä


Lounaalla

Matkatunnelmia 1

Matkatunnelmia 2

Näyttämö