KUURET LIIKKUVUUS

Kielen opiskelua Pärnussa

EU:n liikkuvuusprojekti

EU flag-Erasmus+_vect_POSAika 6. – 10.6.2016. Osallistujat ja kirjoitukset Meeri Aaltonen, Jaana Hagqvist, Ulla Porkka, Miikka Rikala ja Tuulikki Sivén, kuvaus Hannu J. Vest.

Maanantai 6.6.2016, Jaana Hagqvist

Matka kohti Pärnun kielikurssia alkoi Kouvolasta 4.45, kun Merin pirssi nouti ensimmäisen innokkaan kurssilaisen kotiovelta. Siitä sitten matkattiin Helsinkiin noukkien muut viisi ryhmän jäsentä Kuusankoskelta, Voikkaalta ja Pilkanmaalta.

Laivamatka sujui leppoisissa merkeissä ja Tallinnassa meitä jo odotti kyyti. Taksimatka sujui enemmän tai vähemmän torkkuen. Majoittautumisen jälkeen suuntasimme ruokapaikkaan, joka löytyi oman majapaikkamme yhteydestä Aleksandri Pubista.

Lounaan jälkeen oli aika tavata opettajamme Meeli Hanso. Opinnot aloitimme kartoituksella kunkin oppijan Viron kielen tasosta. Taso oli melkoisen alhainen, joten aloitimme ihan aikeista.

Opimme tervehtimään, esittäytymään, toivottamaan hyvät yöt ja päivän jatkot. Opettelimme myös olla verbiä ja kehon osia. Nyt tiedämme, että oikea käsi on parem käsi, vaikka olisimmekin vasenkätisiä. Lisäsi harjoittelimme värejä, nimiä, muita verbejä ja virolaisia runoja.

Osaamme nyt myös kertoa missä olemme syntyneet ja missä asumme tällä hetkellä.

Kotitehtäväksi saimme löytää viisi lausetta tai asiaa, jotka meidän tulisi esittää ryhmälle seuraavana päivänä. Lisäksi meidän piti lähteä kaupungille käyttämään Viron kieltä käytännössä.

Ensimmäinen oppitunti

Ensimmäinen oppitunti

hannun ensimmäinen teksti

Hannun ensimmäinen teksti

Suuntasimme kohti Pärnun keskustaa ja suunnitelmissa oli mennä kävelykadulle. Matkalla kuvasimme asioita ja kylttejä, joista suunnittelimme annetun tehtävän mukaisia lauseita.

Kävelykatua etsiessämme Meeri kysyi nuorelta parilta neuvoja sujuvalla Viron kielellä. Pari sattui kuitenkin olemaan Suomesta, joten he eivät ymmärtäneet Meerin kysymystä. Oikea katu löytyi siitä huolimatta, mutta kauaa emme jaksaneet paikkoja kierrellä aikaisen herätyksen vuoksi, vaan suuntasimme takaisin hotellille kerätyt lauseet mukanamme. Hotellilla unta ei tarvinnut paljoa odotella.

Heid ööd

Tiistai 7.12.2016 Päev ol avatud ”kitti-puuron”- syönnillä majapaikan ravintolassa. Meeri Aaltonen

Ilma oli edelleen viileä. Opettaja saapui edellisen päivän tapaan majoituspaikkaamme, virolaisittain sanottuna Jaanan ja Ullan tupaan.

Edellisenä päivänä saadut tehtävät (5 eri asiaa) eli illallisen kaupunkikävelyn aikana havainnoidut tekstit tai muut huomiot esitettiin viron kielellä; opetuskielellä sanottuna eesti keel.

Paljon eri asioita olimmekin huomioineet, siitä opettajalta tuli kiitosta.

Uutena asiana tuli verbien taivutusta eri persoonissa. Ma loen, sa loed, ta loeb (-luen -verbistä) ja opin myös, että ma räägin soome keelt hästi. (= puhun suomea hyvin) ja että jalgatee on kitsas (=jalkakäytävä on kapea).

Kielen lämmittelyn jälkeen oli lounas Kentuki Körts-ravintolassa, joka oli lähellä majapaikkaamme.

imageSieltä kaupungille, jossa tapaaminen klo 13.45 opettajan kanssa ja käytännön harjoitusta. Kaupungilla kävelimme vanhan kaupungin perinteiseen kauppa-alueeseen.

Siellä tutustuimme Rüütlikatuun ja sen poikkikatuihin

Hospidali,Pühavaimu ja Hommiku ja historian henkilöihin kuten Johan Voldemar Jannseniin (vironkielen opetus ja Postimees lehti). Hänen tyttärensä oli Lydia Koitula (teatteri-ihminen, luulettaja eli runoilija ja ensimmäinen naistoimittaja ja sen lisäksi ilus ja antekas eli kaunis ja lahjakas) … .kaikki viron kielellä vain tarvittaessa suomeksi. Kävimme Elisabetin kirkossa, jossa oli urut uusittu, käyntihetkellä siellä oli kahdet urut.

Loppuiltapäivänä tutustuttiin omalla porukalla vanhimpaan samalla paikalla toimineeseen munkkikahvilaan, jossa munkinmyyjillä näytti olevan kohtuullisen kiire. Myös ”pakollisia” pellava- ym. kauppoihin tutustumisia tehtiin. Uuden keskustan Port Artur-tavaratalokin koluttiin.

imageTämän ajan Miikka ja Hannu olivat omilla teillään.

Illalla asioita käsiteltiin ja sulateltiin ”puolikurssijuhlassa”, tyttöjen tuvas.

 

Keskiviikko 8.12.2016 8. juunikuu 2016, kolmas kursuse päeva. Miikka Rikala

Aamupäivällä oli kurssilaisilla vapaata ja aamiaisen jälkeen Jaana ja Ulla suorittivat kieliharjoittelua keskikaupungilla kantaväestön parissa ja tekivät siinä samassa tarpeellisia hankintoja.

Meeri, Tuulikki, Hannu ja raportoija lähtivät tutustumaan varsinaiseen kurssipaikkaan Nooruse Majaan, sikälaiseen Rahva Ülikooliin.

imageimageMaanantai-ilta ja tiistai oli näet opiskeltu Alexandri Pubin sisäpihalla ja hotellihuoneessa.

Uudo Laanen kanssa sovittiin aikataulut ja tauot. Paikalle oli tullut varta vasten myös monille kuusankoskelaisille tuttu pärnulainen posliininmaalauksen opettaja Mai Kolossov, joka muisteli muutaman vuoden takaista yhteistä kreikkalaista tanssia Thessalonikissa allekirjoittaneen kanssa. Olivat varpaat jo kuulema parantuneet.

Nooruse Majan ryhmä pääsi myös kuuntelemaan kuinka ranskalainen ”rääkii” viron kieltä. Paikalla oli nimittäin Nooruse Majan harjoittelija Monsieur Julien Tork. Kovin syvälliseen mielipiteiden vaihtoon ei nuoren miehen kanssa viron kielellä kuitenkaan päästy, mutta todettiin, että artikulaatiobasis oli hiemen erilainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikalla oli myös vanha tuttu toimistotyöntekijä Helen Muru. Ja heti kävi ilmi suomen ja viron kielen sanaston erot. Muru tarkoittaa viroksi nurmikkoa. Opittiin sana ”murutraktor” ruohonleikkuri. Muru, murunen taas on raasuke ja se toinen murunen vaikka elupäike.

Hannu huomasi, että lähellä pitäisi olla geokätkö ja niin ryhmä suuntasi Hannun perässä jonkun matkan päässä olevaan metsikköön. Kätkö löytyi mutta niin alkoi myös sade ja juoksu takaisin majapaikkaan.

Lounaalla harjoitettiin taas vertailevaa kielitiedettä ts. erikielisistä ruokalistoista yritettiin varmistaa, että saataisiin sitä, mitä haluttiin.

Raportoija tilasi ensimmäisenä päivänä Alexandri Pubin suomalaiselta listalta juustoleikkeen ja tiistaina toisessa ravintolassa vironkieliseltä listalta juustušnitselin, joka sattui olemaan sama ruokalaji. Parantuneen kielitaidon ansiosta virhe ei toistunut enää kolmantena päivänä.

Lounaan jälkeen teimme opettajan johdolla kävelykierroksen kaupungilla ja kuulimme Pärnun ja Viron nykypäivästä ja historiasta, varsinkin venäläisten räjäyttämistä historiallisista rakennuksista, toisesta itsenäisyydestä ja kulttuurista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kielestä opimme Euroopan maiden nimiä, kansoja ja kieliä, lisää verbin taivutusta, miten asumme, mitä harrastamme. Meille tuli selväksi mitä tarkoittaa piim, koor, vahukoor, hapukoor jne. ja että tuletikk on tulitikku, mutta muistitikku on mälepulk. Eilen ma veel mäletasin.

Kuusi tuntia opetusta ja siihen päälle vielä seuraavan päivän kotitehtävät esimerkiksi tarina Triinista ja Päikestä, joka piti kääntää suomeksi saivat aikaan, että illan puolikurssijuhla oli hyvin hillitty.

Torstai 9.6.2016 Neljäs päev Pärnus!  Tuulikki Sivén

Tere hommikust !

Aamiaisen jälkeen reipasta kävelyä Pärnujoen ylitse. Silta on kapea, tuulinen ja vilkkaasti liikennöity. Meillä oli sovittu tapaaminen klo 10.15 Pärnun keskustassa olevaan lasten päivähoitokotiin. Osoite on AIA 13

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapsia siellä on normaalisti 121 mutta nyt paikalla oli vain 7 lasta. Muut olivat kotihoidossa henkilökunnan koulutuspäivän takia. Päiväkoti on iso ja siellä on monenlaista toimintaa ja opastusta. Vierailu kesti noin tunnin ajan.

Lähdimme lounastauolle. Ruoat tilasimme tietysti paikallisella kielellä.

Kävelimme asunnolle ja sieltä edelleen Noorusen Majalle jossa meillä oli opiskelutila varattuna. Opetus alkoi kell on pool kaks

Kävimme läpi annetut kotitehtävät. Opettaja oli tyytyväinen ja sanoi että VÄGÄ HEA TOESTI. Olimme ymmärtäneet jopa hänen antamansa sadun oikein. Luimme sen Viroksi ja käänsimme sen Suomeksi

Kävimme päiväkahvilla jonka Uudo valmisti, siis konekahvia ei filtterikahvia. Lisäksi söimme piirakoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Opetus jatkui. Opettelimme kellonaikoja, matkoja, viikonpäiviä, maitotaloustuotteita Vastasimme opettajan tekemiin kysymyksiin kukin taitojensa mukaan. Saimme kotitehtäviä. Koulutus loppui klo 17,30

Osallistuimme päivän aikana valokuvausnäyttelyn avajaisjuhlaan.

Lähdimme majapaikkaan tekemään annettuja kotitehtäviä ja sitten päivälliselle.

Head ööd

Perjantai 10.6.2016 Viimeinen päivä Pärnussa. Ulla Porkka

Kaikki loppuu aikanaan, viimeisen päivän aamu koitti harmaana myös ilman puolesta. Kello yhdeksäksi menimme kouluun, vähän jännittyneenä millainen loppukoe olisi.

Luimme kuitenkin ensin monistenipun viimeiset sivut, jotka käsittelivät mm. kellon aikoja. Meeli nosti vielä yhdet monisteet pöydälle, ne käsittelivät sanoja, jotka ovat samanlaisia molemmissa kielissä, mutta tarkoitus on erilainen. Esim. Häät- pulmad, pulmat- probleemid. Nämä sanaleikit tietenkin aiheuttivimageat hymyjä ja polemiikkia

On kuulema totta, että häistä alkaa pulmat.

Viimeinen paperi oli sitten loppukoe, siinä oli sanapareja, joista muodostimme lauseita, ja hyvinhän se meni kaikilta! Opettaja sai kiitokseksi Kuusankoski-kirjan ja pensaan pihalleen, ja me hyvän uuden oppimisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päättäjäiskahvit joimme koulun tiloissa, koulun johtaja Uudo, opettaja ja me. Valokuvia otettiin ja saimme todistukset osallistumisesta.

Kaikki lähtivät iloisin, mutta vähän myös haikein mielin kohti hotellia. Jätimme matkalaukut vielä sinne, ja kävelimme vielä kerran Pärnun keskustaan tuulista siltaa pitkin.

Kävimme syömässä kaikessa rauhassa, aioimme kävellä vielä keskustassa, mutta sade ajoi meidät kahvilaan. Kahvin kera tietenkin söimme leivokset, sen jälkeen tuntuikin, ettei tarvitse viikkoon syödä mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sateen takia menimme sitten kauppakeskus Port Arthurin kautta takaisin majapaikkaan, ja pian saapui taksi hakemaan meitä kohti Tallinnaa ja Finlandia lauttaa. Sieltä ostimme matkatavaroille hytin ja sinne pääsi välillä huokaisemaan, laiva tuntui olevan melko täysi. Tuliaisostokset kävimme tietenkin ostamassa, ja ihme kyllä pientä syötävääkin .

Helsinkiin saavuimme 21.15. Taksi tulikin meitä noutamaan ja vei jokaisen kotiportille asti. Minä jäin viimeisenä pois kyydistä, joten sain lopuksi ”sightseeing”-kierroksen ympäri Kuusankoskea.

(Juttu laitettu kotisivulle 30.7.2016)

 

 

Englantia opiskelemassa Maltalla

Kurssilla olivat Pirjo Mattila, Pirjo Ojala, Maikki Tykkälä ja Maini Volotinen

EU flag-Erasmus+_vect_POSNeljällä KuuRet 55+:n jäsenellä oli mahdollisuus osallistua kahden viikon aikana 6.3.-19.3.2016 englannin kielikurssille Maltalla Sliemassa. Kurssit järjesti Inlingua Malta -kielikoulu. Opiskelimme arkipäivinä neljä tuntia ryhmissä ja myöhemmin Pirjot ja Marja opiskelivat vielä päivittäin kaksi tuntia yksityisopetuksessa. Koulu ja oppitunnit sekä opettajat olivat ammattitaitoisia ja kielitaitomme parani. Lisäharjoitusta tietenkin tarvitsemme edelleen.image

imageMajapaikkamme oli hotelli Plevna, jossa meillä oli yksityishuoneet. Hotelli on suhteellisen vaatimaton, mutta se sijaitsee lyhyen matkan päässä kielikoulusta, ostoskaduista sekä myös meren rannalta. Säät eivät suosineet ja meille kerrottiin, että nämä viikot, jotka vietimme siellä, olivat Maltan talvea. Oli tuulista ja jonkin verran myös satoi. Pohjolan ilmastoon tottuneet palelivat, koska olivat varautuneet matkalle liian kevyesti pukeutuneina.
Koulun kautta meillä oli mahdollisuus saada alennuslippuja erilaisille kiertoajeluille.

Tutustuimme monipuolisesti Maltan historiaan sekä nykypäivään. Malta on ollut asuttuina yli 7000 vuotta. Se on ollut sijaintinsa vuoksi kautta historian erilaisten valloittajien haluama tukikohta. Sitä ovat hallinneet mm. roomalaiset, arabit ja espanjalaiset. Johanniittain ritarikunta sai saaret hallintaansa 1500-luvulla ja silloin alkoi pääkaupunki Vallettan rakentaminen. Viimeisenä Malta oli Brittiläisen kansainyhteisön siirtomaa. Se sai täydellisen itsenäisyytensä vasta v. 1974. Kaikki aikakaudet ovat jättäneet jälkensä maan arkkitehtuuriin, kulttuuriin ja kieleen.

image

Näkymiä Vallettasta

Tutustuimme kiertoajeluilla myös aikaisempaan pääkaupunkiin Mdinaan, hiljaiseen kaupunkiin.

 

 

 

image

Merkittävä luonnon nähtävyys on Sininen luola (Blue Grotto).

 

Kävimme myös lyhyellä laivaristeilyllä, josta avautuivat hyvät näkymät Sliemaan, Vallettaan ja muihin ympäröiviin kaupunkeihin.
image Kielikurssimatka oli hyvin antoisa. Saimme tutustua uuteen maahan ja kulttuuriin. Tärkeintä tietenkin on, että saimme lisäoppia englannin kielessä sekä harjoitusta ja rohkeutta käyttää vierasta kieltä tarvittaessa.

(6.4.2016)

 

 

 

 

Kieltä ja kulttuuria

EU flag-Erasmus+_vect_POSToukokuun alussa vierähti viikko kieli- ja kulttuurimatkalla Berliinissä. Meitä oli kurssilla toistakymmentä henkilöä, ja jo ennen matkaa kertasimme kahteen otteeseen saksan kieltä. Perillä Berliinissä opiskelimme päivittäin kieltä nelisen tuntia, ja heti oppituntien päätyttyä lähdimme tutustumaan kulttuurinähtävyyksiin. Opintomatkan järjesti Kouvolan kansalaisopisto.
Yksi viikkomme mielenkiintoisimmista kohteista oli Berliinin valtiopäivätalo Reichstagshaus, Reichstagsgebäude, nykyään lyhyesti Reichstag. Näyttävä parlamenttirakennus valmistui vuonna 1894, se kärsi osittain vuonna 1933 tulipalossa ja tuhoutui sitten toisen maailmansodan aikana pommituksissa. Pommituksissa osittain säilyneitä seiniä on käytetty materiaalina uudelleenrakennetussa talossa. Niiltä voi lukea esim. venäläisten sotilaiden toisen maailmansodan päättymisen jälkeen seiniin kirjoittamia terveisiä. Talossa on myös nähtävillä taideteos, joka on tehty valtiopäiväedustajien henkilökohtaisia tietoja sisältäneistä laatikoista. Ne on hitsattu yhteen ja laatikoiden etupuolella ovat näiden henkilöiden nimilaatat vuosilukuineen.
Uudelleenkunnostetussa Reichstagissa istuu Saksan liittotasavallan parlamentti.
Valtiopäivätalon arkkitehtuuri yhdistelee useita eri tyylejä, vaikka hallitsevana elementtinä onkin italialainen renessanssityyli. Rakennuksen 75 metriä korkea lasikupoli on valmistettu kristallista ja teräksestä. Vierailijat pääsevät lasikupolin reunoja kiertävällä kaistaleella kävellen nousemaan lasikupolin ylimmälle näköalatasanteelle, mistä on upeat näkymät koko kaupungin yli.
Lasikupolin alimmassa kerroksessa on näyttely yhdistyneen Saksan valtiopäivien historiasta.

Berliinin vielä jäljellä olevaan muuriin ja muurin historiaan tutustuttiin eri kohteissa.
Käynti Mauer-panoramassa oli vaikuttava. Suureen entiseen kaasulieriöön on maalattu näkymä Berliinistä, keskeisellä paikalla oli tietysti muuri. Itä-Saksan puolella poliisit tai sotilaat vahtivat muuria, eikä siellä juuri muuta elämää näy. Lännen puolella oli vilkasta ja olipa muurin lähettyville rakennettu pieni katsomo, josta lännen puolella asuvat saattoivat katsella itään. Tilassa oli myös käytössä äänitehosteet, joten tunnelma oli hyvin todentuntuinen.

Mauermuseum eli muurimuseo sijaitsee kuuluisan Checkpoint Charlien rajanylityspaikan vieressä. Museon ensimmäinen näyttely avasi ovensa vuonna 1962. Museo kertoo muurin tarinaa ja esittelee mm. valokuvia ja muuta dokumentaatiota erilaisista onnistuneista ja mielikuvituksekkaista pakokeinoista ja -tavoista idästä länteen.

Berliinin muurihan erotti Itä-Berliinin ja sitä ympäröineen Itä-Saksan valtion Länsi-Berliinistä 1961–1989. Sen tarkoituksena oli estää itäberliiniläisten pääsy länteen. Sitä rakennettiin neljässä eri vaiheessa vuodesta 1961, viimeinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1975. Lopullisen muurin korkeus oli 3,6 metriä ja leveys 1,5 metriä ja se oli yli 155 kilometriä pitkä. Rakennelmaan kuului myös 300 vahtitornia ja 30 bunkkeria.

Potsdamin kaupunginosassa ihastelimme Sanssoucin palatsia, joka rakennettiin 1745-1747 Fredrik II Suuren kesäasunnoksi. Suoraan käännettynä tämän rokokootyyliä edustavan palatsin nimi tarkoittaa ”ilman huolia”. Sanssouci valtavine puutarhoineen on osa UNESCOn maailmanperintöluetteloa, kuten itse asiassa suurin osa Potsdamin nähtävyyksistä.

Tutustumiskohteina Berliinissä olivat myös Tränenmuseo Friedrichstrassen aseman vieressä, Pohjoismaiden yhteinen lähetystörakennus ja Berliinin koominen ooppera, missä nautittiin Mozartin säveltämästä Cosi can tutte -oopperasta. Viimeisenä päivänä kävimme vielä Euroopan suurimmaksi tavarataloiksi mainitussa KaDeWessa.

Liikkuvuus-hankkeen
opintomatkalainen
Liisa Taavitsainen

 

Sloveniassa oppimassa osa II

Triglavan kansallispuistossa Vrsic -vuori

Triglavan kansallispuistossa Vrsic -vuori

Seitsemäs matkapäivä 17.5. oli vapaapäivä, jonka aikana kuljimme Slovenian läpi kaakosta koilliseen ja koillis- serpentiinejä kurvaillen. Matkasimme Strnadin perheen kanssa, Dusan ajoi, Tina antoi neuvoja ja tytär Laura hauskuutti pirteydellään. Ensimmäinen pysähdys oli Ljubljanan linnassa, jossa alkoi keskiaikatapahtuma ja linnassa oli avoimet ovet. Kiertelimme kidutuskammiot ja vankityrmät sekä Slovenian historiamuseon. Kaupungin keskusta oli osittain suljettu katutöiden takia, mutta näimme parlamenttitalon, yliopiston ja monia sairaaloita.
Ljubljanasta matka jatkui Blediin, sieltä Pokljukaan, Kranjska Goraan ja Planicaan, TV:stä tutuille maailmancupien suorituspaikoille. Triglavan kansallispuisto on maan ainoa, maisemat ovat mahtavia, korkeita osin lumipeitteisiä vuoria, erikoisia kalliomuodostelmia, syviä rotkoja ja kirkasvetisiä jokia ja tietenkin kilometrimäärin serpentiiniteitä. Puiston läpi päästyämme ilta alkoi jo hämärtää. Ajelimme kapeita ja mutkaisia teitä Italian rajan tuntumassa Nova Goricaan asti ja sieltä käännyimme takaisin kohti Ljubljanaa. Tunnelitöiden takia moottoritie oli pitkän matkaa suljettu, joten kurvit jatkuivat. Lopulta pimeyden jo laskeutuessa saimme kokea myös Bora-tuulen sen lievässä muodossa, kun poikkesimme vielä ilta-aterialle Ajdovsinassa. Paluu Novo mestoon tapahtui puolen yön aikoihin 15 tunnin matkustuksen jälkeen. Serpentiinit tuntuivat päässä vielä aamullakin.

Suomen koulutuksen esittelyä

Suomen koulutuksen esittelyä

Kahdeksas matkapäivä 18.5. Tina esitteli aluksi aikuisopiskelun neuvontapisteen toimintaa. Sloveniassa tällaisia keskuksia toimii julkisten oppilaitosten yhteydessä kaikkiaan 14 kappaletta. Aikuiskasvatusliitto on laatinut toimintaa varten laatukäsikirjan, jossa on hyvin yksityiskohtaiset ohjeet ja tavoitteet. Toimintaa annetaan sekä yksilöllisesti että ryhmämuotoisena. Yhdelle keskukselle määritelty 800 asiakkaan vuositavoite tuntuu todella suurelta.
RIC oli kutsunut paikallisia yhteistyökumppaneitaan kuuntelemaan esitystäni Suomen koulutusjärjestelmästä Elinikäisen oppimisen viikon merkeissä. Pienestä ryhmästä huolimatta, puolitoistatuntia sujui jouhevasti esitykseni sekä kysymysten ja keskustelun merkeissä.
Iltapäivällä vierailimme senioreiden englannin kielen ryhmässä, jota ohjasi Mateja Turk. Sain vastailla puolitoistatuntisen jakson ajan opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin Suomesta ja lopuksi kerroin perustietoa Suomesta. Havaintoni oli, että seniorit olivat varsin aktiivisia ja rohkeita käyttämään kielitaitoaan ja kiinnostus Suomea kohtaan oli yllättävän suurta. Olipa joukossa yksi henkilö, joka oli kulkenut Suomen päästä päähän.
Kokonaisuudessaan päivä oli antoisa. Neljän oppitunnin pitäminen englannin kielellä ei lopulta ollutkaan ylivoimaista. Jokaisen kannattaa rohkeasti käyttää sitä kielitaitoa, jonka sattuu omaamaan. Se kehittyy yllättävän hyvin oikeissa puhetilanteissa. Vielä tämä viikko englannin kielellä selviten, parantaa kummasti – ainakin niin uskon – valmiuttani toimia kansainvälisessä porukassa.
Yhdeksäs matkapäivä 19.5. Aloitimme päivän sukupolvien välisessä ruoanlaiton workshopissa. Mukana oli Maja Reginan vetämä nuorten ryhmä, joka koostuu 19 osallistujasta. Keittiössä oli kuitenkin vain vajaa kymmenen osallistujaa, jotka enimmäkseen olivat kuluttamassa aikaa ja odottelemassa maistiaisia. Eeva aloitti meidän osuutemme leipomalla korvapuustitaikinan ja sen jälkeen valmistimme juustoisen sienipiirakan. Tarjosimme lisäksi siikaa purkista, hapankorppuja, voileipäkeksejä lakkahillon kera, suklaakonfekteja ja Marianne-karkkeja sekä salmiakkikossua. Jätimme heille varastoon poronlihaa, ahvensäilykettä ja lakkalikööriä. Tarjoilut maistuivat vaihtelevalla menestyksellä. Joku rohmusi kalaa, joku karamellejä, joku korvapuusteja ja useimmat sienipiirasta. Pieni yskänlääkeannos ei tehnyt pahaa kenellekään.
Lähinnä Majan toimesta slovenialaiset valmistivat maukasta savuliha-peruna-porkkana-ohra-keittoa. Pöydässä oli myös paikallista kinkkua, juustoja ja leipää. Syönnin lomassa muutama nuori uskaltautui kysymään jotakin Suomesta. Yksi osallistujista oli videokuvauksen harrastaja. Hän halusi videolle suomenkielistä puhetta ja kuvaa meistä ja sekä tarjoiluistamme. Odotimme paikalle myös paikallisia senioreita, mutta ilmeisesti tieto ei ollut kulkenut. Maja suunnitteli valmistavansa sienikeittoa ja –piirasta kuivatuista sienistä, jotka jätimme hänelle. Samoin hänen suunnitelmissaan oli leipoa viikonlopuksi korvapuusteja ja uudelleen osallistujien kanssa lähipäivinä. Ilmeisesti onnistuimme kohtalaisen hyvin tässä reilun kolmen tunnin työpajassa.
Jatkoimme tämän jälkeen Gabin pitämään lyhyeen esittelyyn kolmannen iän yliopistosta. Jäseniä tässä ryhmässä on noin 350, heille tarjottujen kurssien määrä on viime vuosina ollut laskusuunnassa rahapulan takia. Parhaimmillaan eri kursseille osallistuneita on ollut yli 3000. Ohjelmaan sisältyy mm. retkeilyä, kieltenopiskelua, terveysteemoja, joogaa, aivojumppaa, tietotekniikkaa, kädentaitoja, maalausta ja ruoanvalmistusta. Torstaikerho on suosittu, mutta keskiviikkokerho jouduttiin lopettamaan osanottajien loppumisen takia. Jäsenet sanoivat syyksi päällekkäisen ja runsaan tarjonnan. Lisäksi eri kylillä järjestetään kursseja.
Paikalla olleet seniorit kertoivat vapaaehtoistyön projektista Puolan Bytomista olleen partnerin kanssa. Kymmenen hengen vapaaehtoisryhmä oli valmistellut ohjelmaa puolalaisille. Sekä Sloveniassa että Puolassa oli neljä osallistujaa, mutta slovenialaiset olivat lähettäneet Puolaan ylimääräisiä osallistujia vierailun alkupäiviksi. Molemmissa maissa ohjelmaan oli sisältynyt esityksiä kummankin maan kulttuurista, historiasta ym. Lisäksi ohjelmassa oli ollut paljon tutustumiskäyntejä ja yhtenä erikoisuutena Puolassa järjestetyt kolmannen iän yliopistojen olympialaiset. Vaikutelmaksi jäi, että ohjelmissa varsinaisena työskentelynä oli ollut oman maan esittely useille eri kohderyhmille.

Novo meston kaupungintalo

Projektiesittelyn jälkeen Slovenian vapaaehtoiset esittelivät Novo mestoa, ensin Power Point esityksenä ja sen jälkeen kaupunkikierroksella, jolla tutustuimme kaupungin tärkeimpiin kohteisiin ja historiaan, myös oppaidemme oman henkilöhistorian kautta. Tämä oli mukava päätös päivälle mukavien ihmisten kanssa. Meidän toimintaamme peilaten voisi ajatella, että yhä useampi voisi toimia epävirallisina oppaina ja isäntinä ulkomaisille vieraille.

Ljubljanan linna yliopiston suunnasta

Ljubljanan linna yliopiston suunnasta

Kymmenes matkapäivä 20.5. poikkesi alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka mukaan meidän piti osallistua senioreiden matkalle Kroatian puolelle Istrian niemimaalle. Matka kuitenkin peruuntui osallistujapulan takia. Sen sijaan lähdimme Ljubljanaan Tinan ja Vanja Senican kanssa. Tina osallistui Slovenian Aikuiskasvatusinstituutin järjestämään workshopiin, meille hän oli järjestänyt instituutin esittelyn. Matkalla hän kertoi tarkemmin kokouksen teemasta, joka oli Slovenian neuvontakeskusten tapaaminen. Tinan papereista selvisi, että ovat saavuttaneet tavoitteet viime vuonna RIClle asetettujen tulostavoitteiden mukaisesti.
Peter Beltram esitteli insituutin toimintaa ja tavoitteita. Vuonna 1991 perustettu laitos edustaa kaikkia aikuiskasvatuksen sektoreita. Sen asema perustuu lainsäädäntöön ja sen perusrahoitus, noin miljoona euroa, tulee kasvatus-, tiede- ja urheiluministeriöiltä (70 %) sekä työvoima-, perhe, sosiaali- ja tasa-arvoministeriöltä (30 %). Perusrahoitus muodostaa 72 % instituutin koko budjetista. Euroopan sosiaalirahastolta tuli vuonna 2012 26 % instituutin budjetista. Laitoksen johtokunnassa on edustajia ministeriöiden edustajien lisäksi Ljubljanan yliopistosta, ”kansalaisopistojen liitosta” sekä henkilökunnasta. Vakituista henkilökuntaa on 29 ja määräaikaista tai osa-aikaista on 11.

Kolmannen iän yliopisto

Kolmannen iän yliopisto

Instituutin toiminta on organisoitu neljään yksikköön, jotka ovat tutkimus- ja kehitys, laatu ja koulutus, ohjaus ja pätevyydet sekä PR ja tiedotus. Tinan tämän päiväinen käynti liittyi koulutukseen, jota instituutti järjestää aikuiskouluttajaksi alkaville että työssä jo toimiville. Peterin arvion mukaan laitoksen tulevaisuus näyttää turvatulta, koska aikuiskoulutuksen merkitys on havaittu sekä EUn että kansallisella tasolla, kuitenkin lähinnä työvoimapolitiikkaan liittyen, vaikka ihmisen kokonaispersoonallisuuden kehittyminen vain voi taata myös onnistuneen työllistymisen.
Vierailun jälkeen siirryimme Ljubljanan keskustaan, missä Vanja kierrätti meitä linnaa lukuun ottamatta kaikissa merkittävissä turistikohteissa. Kaupunki on siisti, siihen tutustuu hyvin päivässä-parissa. Useita opastettuja turistiryhmiä kierteli samoja reittejä. Novo mesto tuntuu kodikkaammalta, kun täällä näkee paikallisia ihmisiä heidän arkiaskareissaan.
Yhdestoista matkapäivä 21.5. alkoi kolmannen iän yliopiston torstairyhmän tilaisuudella, jossa esittelin noin 40-päiselle yleisölle ensin Kuusankosken Retkeilijöiden ja KuuRetin toimintaa, sitten Kouvolan kaupunkia, Suomen luontoa ja lopuksi yleistietoa Suomesta. Varsin paljon asiaa tuli parissa tunnissa huomioiden myös tulkkauksen sloveeniksi.
Lounastauon jälkeen lähdimme Tinan kanssa Novo meston työvoimatoimiston neuvontapisteeseen, jossa Vesna Irt kollegoineen esitteli keskuksen toimintaa ja mm. yhteistyökuvioita RICn kanssa. Tinan mukaan työvoimatoimiston resurssit eivät riitä kaikkeen tarvittavaan ohjastyöhön, joten myös RICn kaltaisilta laitoksilta hankitaan palveluita. Vesna kertoi, että työvoimatoimiston palvelut ovat vain aktiivisesti työtä etsiville, sovituista tapaamisista ja koulutuksista on pidettävä kiinni taloudellisten etuuksien menettämisen uhalla.
Sieltä jatkoimme työvoimatoimiston päätoimipaikkaan, josta hallinnoidaan neljää alueellista neuvontapistettä. Johtaja Tatjana Muhic kertoi mm. keskuksen ja työnantajien yhteistyöstä työttömien koulutuksessa, samankaltaisista työttömien tukitoimista kuin Suomessakin harjoitetaan aktiivisen työvoimapolitiikan osana. Työttömien määrä on yli 3000, joista yli vuoden työttömänä olleita on yli 50 %. Työttömiä aktivoidaan työharjoittelun ja julkisyhteisöjen tukityöpaikkojen kautta. Työllistyminen näiden toimien ansiosta on ollut hyvää, kursseilta yli 60 %, työharjoittelusta jopa 80 %. Työttömät saavat näissä aktivointitoimissa ollessaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, joka porrastuu työttömyyden keston mukaan 80-50 % entisen työn palkasta.
Tinan kanssa jatkoimme Elinikäisen oppimisen viikon tapahtumaan Krskoon, missä paikallisessa kulttuuritalossa saimme nähdä lasten tanssi- ja muotinäytösesityksiä. Kättelimme talon johtajaa ja sain muutamia otoksia kuvattua tapahtumasta ennen akun loppumista. Jälleen kerran oli täysipainoinen, mielenkiintoinen päivä.

Kahdestoista matkapäivä 22.5. alkoi sateisena ja merkitsi muutosta päivän ohjelmaan. Aamulla esittelin Suomen luontoa maahanmuuttajien ja romanien yhdistetylle pienryhmälle. Parin oppitunnin pituinen esitys herätti yllättävän runsaasti kysymyksiä ja keskustelua.
Barbara Hudoklin esitteli sen jälkeen maahanmuuttajille suunnattua puolen vuoden mittaista projektia, johon RIC on saanut ministeriöltä 20 000 euron rahoituksen. Tavoitteena on vetää 200 maahanmuuttajaa erilaisiin kulttuurillisiin tapahtumiin. Myös slovenilaisia osallistuu, koska tavoitteena on oppia eri kulttuureista. Ainakin kahdeksasta eri maasta tuleville maahanmuuttajille annetaan neuvontaa Slovenian yhteiskuntaan sopeutumisesta. Eri työpajoissa käsitellään mm. kirjallisuutta, musiikkia, ruokakulttuuria ja Slovenian kieltä. Ohjelmassa on retkeilyä lähiseudun kohteisiin. Tälle päivälle suunniteltu retki Trska Goralle kuitenkin peruuntui sateen takia. Retki toteutuu ensi maanantaina, jolloin bussilastillinen osallistua (noin 30 henkilöä) lähtee kolmannen iän yliopistolaisten opastettavaksi.
Maahanmuuttajat järjestävät kaksi kulttuuritapahtumaa kesäkuun puolivälin jälkeen. Ohjelmassa on musiikkia, tanssia, runoutta ja valokuvanäyttely. He osallistuvat myös vapaaehtoistyöhön, yhtenä toimintona on puistonpenkkien maalausta. He aikovat myös valmistaa bannereita ja lippuja RICn käyttöön. Annoin Barbaralle suomenkielisen tekstin tervetulotoivotusbannerin tekoa varten.

RIC henkilökunta jakson päätöskahveilla

RIC henkilökunta jakson päätöskahveilla

Lounaan jälkeen talon johtaja Marjeta oli kutsunut koko henkilökunnan paikalle, kun kiittelimme molemminpuolisesti toisiamme job shadowing jakson toteutumisesta. Sain vaikutelman, että henkilökunta on kiinnostunut tulemaan Suomeen kurssille tai job shadowing jaksolle. Uskon, että jos teemme ryhmämatkan Sloveniaan, RIC olisi valmis järjestämään ohjelmaa kolmannen iän yliopistolaisten kanssa.
Illalla vierailimme Tinan kotona. Paluumatkalla Dusan vei meidät käymään Trska Gorassa, alueen parhaalla näköalapaikalla koko Novo meston alueelle. Sadepilven sisältä emme kuitenkaan nähneet pitkälle. Sen jälkeen hän kierrätti meitä autollaan Novo meston reunoilla, näyttäen mm. yhden romanien asutusalueen, jossa silmään pisti asumusten kunto ja laatu. Oli hökkeleitä, työmaakoppeja, mutta muutamia paremmankin näköisiä taloja. Todella suuri ero oli kantaväestön ja romanien asumusten välillä!

Novo meston katedraali

Kolmastoista matkapäivä 23.5. valkeni jälleen sateisena, tarkoittaen toimistotöitä matkakertomusta kirjoittaen. Ehkä päivän mittaan pääsemme vielä katselemaan kaupungin keskustaa ja Krka–joen rantoja. Huomenna neljäntenätoista matkapäivänä 24.5. alkaa sitten pitkä paluumatka kotiin.

Seppo Tahvanainen

 

Sloveniassa oppimassa

Nova meston kaupunki on Krka-joen rannalla

Nova meston kaupunki on Krka-joen rannalla

Ensimmäinen matkapäivä 11.5. Saavuimme Eevan kanssa Frankfurtin ja Ljubljanan lentokenttien kautta Novo mestoon. Matkalla oli juttua yleisistä asioista Sloveniassa taksikuskin kanssa. Apartmaji Ravbarissa majoittuminen. Paikka tuntuu kodikkaalta. Isäntä esitteli ensimmäiseksi kuvan bulgarialaisesta astronautista, joka oli yöpynyt täällä. Etäisyys RIC:iin noin kilometri ja vanhaan kaupunkiin saman verran.
Päivän aikana selvisi ”karmea” totuus: Saamme olla yhden ylimääräisen päivän, kun olin tilannut paluulennon sunnuntaiksi lauantain sijaan! Onneksi majapaikassa oli tilaa, menneenä viikonloppuna sitä ei olisi ollut.
Toinen matkapäivä 12.5. Aamulla koordinaattori Tina sekä Kuusankoskella workshopissa vierailleet Marjana ja Alojzija tulivat hakemaan meitä ikäihmisten yliopiston vaellukselle Gorjanci vuoren alueelle. Aikamme lähtöpaikkaa etsittyämme löysimme paikalle. Ryhmän saapumista odotellessa vierailimme samaan ryhmään kuuluvien Kozeljin pariskunnan kesäpaikassa ja tarjoiluista nauttien. Ilmeisesti kiipesimme liian hitaasti takaisin, koska ryhmä oli jo ehtinyt ohittaa sovitun tapaamispaikan Smiklavzin kirkon. Vain ryhmän vetäjä oli vielä paikalla ja hän haki kirkon ”suntion” avaamaan ovet yli 700 vuotta vanhaan kirkkoon. Tina lähti sen jälkeen hoitamaan päivän rutiinejaan ja me jatkoimme matkaa Marjanan autossa.

Retkeilijät tauolla runoilijan kesäpaikassa

Retkeilijät tauolla runoilijan kesäpaikassa.

Tämän käynnin jälkeen palasimme omaa tuloreittiämme ja yhytimme patikoijat, jotka olivat menossa evästauolle slovenialaisen runoilija Janez Hrovaticin kesämökille. Saimme tavata patikoijat, joiden keski-ikä näytti varsin korkealta, mutta matka oli taittunut reippaasti. Talon isännän tarjoilut ja hänen esittämänsä runot olivat mukavaa antia. Lisäksi hän esitteli mielenkiintoisesti Pangrc grm -kylään pystytetyn itsenäisyysmonumentin. Matka jatkui jälleen neuvoja kysellen kohti vuoren huippua. Näimme matkalla patikointireittejä, joissa kilometrien sijaan etäisyydet oli ilmoitettu tunteina. Päädyimme Dom pri Miklavzu nimiseen tavernaan, joka sijaitsee 964 m korkeudessa. Paikka on suosittu retkeilijöiden keskuudessa. Lounas oli edullinen ja maittava.
Lounaan jälkeen jatkoimme ajelua kohti vuoren korkeinta huippua Trdinov vrh (1178 m), joka on samalla yksi Slovenian ja Kroatian rajapisteistä. Kummallakin puolen rajaa oli kappeli, toinen Sloveniassa pyhitetty Jurelle ja toinen Kroatiassa Ilijelle.
Paluumatkalla ajattelimme poiketa lähteelle, joka nuorentaa ja kaunistaa, mutta me emme katsoneet tarpeelliseksi kiivetä enempää, joten entisellään ja vähän vanhempina sitten aikanaan joudumme palaamaan. Sieltä matka jatkui Otocecin linnahotellille, jossa onneksi varakkaammat turistit olivat ehtineet buukata paikan.
Vielä ennen paluuta majapaikkaan ehdimme poiketa Marjanan ja hänen miehensä Francin kotona pienellä välipalalla. Tytär Katja asui naapurissa ja auttoi tarjoiluissa. Mainio näköala Gorjancin vuorelle oli ollut heidän perusteensa valita asuinpaikkansa.
Hotellille paluun jälkeen otimme skype-yhteyden KuuRetin kuukausikokoukseen, myös Marjana ja Alozija lähettivät terveiset. Vaikka päivä oli ollut raskas, lämmön ja kiipeilyn takia, jaksoimme vielä kiertää Novo meston siltojen kautta pienen kierroksen. Päivässä oli monia opetuksia, ehkä yksi tärkeimmistä oli huomata joustavuuden tarve, toisena edelleen vahvistuva käsitys sloveenien ystävällisyydestä. Tänään sain havainnoida heidän ikäihmisten yliopiston yhtä toimintamuotoa, samanlaista kuin meidän kuukausikävelymme. Opittavaa löytyi, siitä tarkemmin omassa kuukausikokouksessamme.

imageKolmas matkapäivä 13.5. Aamulla kävelimme kohdeorganisaatiomme RIC:iin, missä meitä odotti ennalta arvaamaton ohjelma. Kolmannen iän yliopiston kuoro oli järjestämässä kevään päätöskonserttia. Vuoden ajan toimineen kuoron esitys koostui muutamista tutuista lauluista, osa jopa neliäänisiä ja muutama laulu yleisön mukaan ottaen. Laulujen välillä oli kuorolaisten juontoja ja kiitospuheita johtajalleen. Tilaisuus oli erittäin lämminhenkinen. Kuorossa oli laskujeni mukaan 16 naista ja yksi mies. Osa kuorolaisista oli kasvoilta tuttuja eilisen kävelyretkeltä. Yleisöä oli paikalla vajaa kolmekymmentä. Tilaisuus päättyi kahvitukseen. Sen aikana yksi kuorolaisista tuli kertomaan, että hän oli ollut Grundtvig workshopissa Keravalla ja kertoi mukavista kokemuksistaan siellä. Lupasin välittää terveiset Keravalle. Projekteissa mukana ollut entinen sisäministeriön lakimies Frane Umek auttoi minua tämän osuuden ymmärtämisessä.
Tämän jälkeen Damjana Fink kierrätti meitä talossa ja antoi mahdollisuuden pikaisiin kysymyksiin kollegoilleen. Talousvastaava Metod Pavselin kanssa ilmeni, että keskus elää suurelta osin EU-rahoituksella, budjetista n. 50 % tulee projektien kautta. Slovenian valtion tuki kattaa n. 30 %, ja se on tarkoitettu aikuiskoulutuksen erityisohjelmiin, esim. maahanmuuttajien, peruskoulun keskeyttäneiden ja romanien koulutukseen. Pieni osa, noin 5 % tulee kaupungilta ja loput kurssimaksuina.
Ana Granda Jakse esitteli RIC:in opintopiiritoimintaa, joka on saanut esikuvansa Ruotsista ja Suomesta opintokerhotoiminnasta. Toiminta pyörii nyt 26. vuotta Slovenian aikuiskasvatusliiton koordinoimana ja ministeriön rahoittamana. Opintopiirissä tulee olla osallistujia 5-15, sen tulee pitää vähintään 25 oppituntia, ohjaaja on ns. vertaisohjaaja, joka saa tukea mm. RIC:n mentoreilta. Opintopiirillä tulee olla selvä tavoite ja sen tulee tuottaa jotain konkreettista, vaikkapa lukuapua vanhuksille ja lastentarhoille.
RIC:n saama taloudellinen tuki opintopiiriä kohti on 500-600 euroa, sillä katetaan organisaation mentorointikulut, materiaali- ja asiantuntijakulut sekä tuotosten, esim. tapahtumien järjestelykulut. Opintopiirien määrä koko Sloveniassa on suhteellisen pieni, 12 alueella on keskimäärin kymmenen opintopiiriä, RIC koordinoi nyt seitsemää opintopiiriä viiden mentorin toimesta. He käyvät yleensä pari kertaa kaudessa opintopiireissä ja auttavat ohjaajia muuna aikana esim. materiaalin hankinnassa ja asiantuntijoiden etsimisessä. Aikuiskasvatusliitto järjestää vuosittain mentoreiden koulutuspäivän.
Ana esitteli myös RIC:n koordinoimaa EU-hanketta, joka oli koonnut romanien oloista aineistoja kumppanimaissa Kroatiassa, Puolassa, Ranskassa ja Slovakiassa e-tietokannaksi. Samalla juteltiin romanien tilanteesta Suomessa ja Sloveniassa. Sloveniassa romanien asunnot on keskitetty omille alueille, toisin kuin Suomessa.
Yhdyshenkilöni Tina Strnad jakoi jakson ohjelman, johon ilmeisesti on odotettavissa vielä muutoksia, mutta olemme joustavia. Tina kertoi meille edellisellä viikolla tapahtuneesta työttömien ja työnantajien kontaktiviikosta, joka oli koonnut lähes tuhat osallistujaa ja saanut erinomaisen palautteen.
Maja Reginan kanssa suunnittelimme ensi viikon ruokafestivaalia ja sovimme materiaalihankinnoista. Hän kertoi myös nuorille työttömille tarkoitetusta kansallisesta koulutushankkeesta, jossa aktivointikeinoina ovat kädentaitojen ja ruoanvalmistamistaitojen opetus. Parinkymmenen nuoren ryhmä kokoontuu klo 8-15. Päivän aikana he valmistavat itselleen aamiaisen ja lounaan ja hoitivat samalla pientä ruukkukasvattamoa talon seinustalla. Rahoitus tulee ministeriöltä ja se on 10 000 euroa kuukaudessa. Koulutusjakso kestää kymmenen kuukautta.
Toinen projektiesimerkki oli myös nuorille aikuisille suunnattu EU-hanke, jossa teemana oli eri maiden kulttuureihin perehtyminen. Kumppanit olivat Englannista, Espanjasta, Italiasta, Itävallasta ja Kyprokselta. Hanke muistuttaa kovasti omaa Eurooppalainen näkökulma hankettamme.
Gabi Ogulin Pocrvina esitteli toisen romaneille tarkoitetun projektin, joka oli saanut EU-rahoitusta. Teemana hankkeessa oli romaniväestön taloudellisten taitojen parantaminen, jota varten oli suunniteltu neljä moduulia käsittänyt 56 tunnin ohjelma. Keskustelimme laajasti romanien koulutuksen haasteista, kulttuurivälittäjien tarpeesta, romanikielen opetuksesta ja romanien sosiaalisesta asemasta.
Päivän aikana tapasin useita RIC:n työntekijöitä ja sain kuvan heidän toiminnastaan, itse tietenkin olisin odottanut ensimmäiseksi kokonaisesittelyä ja sen jälkeen yksityiskohtia, mutta menihän se näinkin päin. Huomio kiinnittyi siihen, että joukon keski-ikä lienee selvästi alle 40 vuoden ja useimmilla heistä on hyvä englannintaito. Pystyin kertomaan jotain Suomesta ja aikuiskoulutuksesta sekä omia kokemuksiani monista erilaisista tilanteista ja ongelmista useille henkilöille, mutta helpointa olisi ollut kertoa kaikki yhdellä kertaa koko joukolle. Muutamille henkilöille kerroin mahdollisuudesta tulla Suomeen vastaavanlaiselle job shadowing tai kurssijaksolle. Ehkä kiinnostus heräsi.

 

RIC:n johtajan Marjetan kotona. Vas. Koordinaattori Tina ja vieressä johtaja Marjeta sekä Eeva ja Seppo Tahvanainen.

Neljäs matkapäivä 14.5. Metod Pavselin ja Tina Strnadin kyydissä tapaamaan RIC johtaja Marjeta Gaspersiciä Ceroveciin Dolenjske Toplicen alueelle hänen kotiinsa. Juttelimme kahvin lomassa RIC:n toiminnasta ja vertailimme sitä entiseen Kuusankosken työväenopistoon ja nykyiseen Kouvolan kansalaisopistoon. Maan taloudellinen tilanne on heikko ja se näkyy myös RIC:n henkilökunnan lukumäärän supistumisena. Parissa – kolmessa vuodessa määrä on vähentynyt noin 35:stä nykyiseen noin 25:een. Vuotuinen budjetti on pienentynyt sadoilla tuhansilla euroilla, alle miljoonaan. Kun toiminnan painopiste on entistä enemmän EU-hankkeissa ja valtion ostamassa koulutuksessa, heidän on koko aika taisteltava olemassaolosta. Kun valtio tukee hyvin romanien koulutusta, he ovat vähäisen kilpailun takia onnistuneet sen toiminnan kehittämisessä.
Marjetan asuinpaikka on pieni maaseutukylä, jossa on kirkko ja muutamia taloja. Lähistöllä on viiniviljelmiä ja aivan naapurissa sijaitsee yrttiviljelyyn erikoistunut tila ”Plavica”, joka järjestää opastusta yli 400 erilaisen yrtin käytössä ja viljelyssä ja tarjoaa maistiaisia. Teelajitelmia löytyi kymmeniin eri tarkoituksiin. Itsekin sain suosituksen käyttää lajitelmaa n:o 192. Kylästä on mahtavat maisemat Kosevskj rog –vuoren suuntaan. Vuori on ollut slovenilaisten partisaanien keskustukikohta toisen maailmansodan aikana. Siellä on sijainnut mm. heidän sotilassairaalansa. Poislähtiessä paikalle osui RIC keskusta vastaavan keskuksen, Kosevjein edustaja Maja Rupnik. Kertomansa mukaan näillä naapurilaitoksilla on yhteisiä hankkeita.
Paluumatkalla tutustuimme Dolenjske Toplicen kylään, jossa on yli kilometrin syvyydestä nousevien kuumien lähteiden ympärille rakennettu kylpylä. Lounas paikallisessa ravintolassa maistui. Lämpötila oli palatessa 27 astetta plussalla, mutta tunti sen jälkeen satoi ukkoskuuron mukana sentin läpimittaisia jäärakeita.
Päivän antia miettiessäni löysin opit lähinnä KuuRetin matkailuun. Aivan mainio idea olisi kytkeä vaikkapa yrttikurssi matkan ohjelmaan, siihen lisäksi kolmannen iän yliopistolaisten kanssa retkeilyä, laulua, ruokailua paikallisia ruokia maistellen ja vähän paikallista viiniä päälle. Emme tosin olisi edes ensimmäinen suomalainen ryhmä näissä upeissa maisemissa. Vuosi sitten jokin suomalaisryhmä oli käynyt opettelemassa yrttien saloja.

Viides matkapäivä 15.5. Anita Jaksen ja Maja Nadun kanssa Crnomeljissä 20. kertaa järjestetyssä Elinikäisen oppimisen viikon avaustapahtumassa. Nimestä huolimatta viikko kestää kuukauden ja se sisältää lukuisia tapahtumia alueellisesti ja paikallisesti. Viimeinen tapahtuma järjestetään 19.6. Kranskaja gorassa. Juhla koostui näyttelijöiden huumoripitoista juonnoista, puheista, musiikista ja runonlausunnasta. Tilaisuudessa palkittiin Slovenian Aikuiskasvatusliiton palkinnoilla oppiva instituutio, opiskeluryhmä ja kolme aikuisopiskelijaa. Kaikki palkittavat esiteltiin ensin lyhytfilmeillä.
Tilaisuus oli arvovaltainen, sillä virallisia puheenvuoroja käyttivät kaupungin pormestari, oppilaitoksen rehtori, Aikuiskasvatusliiton ensimmäinen ja nykyinen johtaja, opetusministeriön edustaja sekä ulkoministeriön edustaja. Parituntinen, kulttuurikeskuksen salissa pidetty juhla alkoi Slovenian kansallislaululla. Paikalla oli myös pari muuta suomalaista, jotka olivat projektimatkalla Sloveniassa, emme ehtineet tarkemmin kysellä heidän ohjelmaansa. Myös muutamista muista maista oli osallistujia meidän lisäksemme.
Sisäjuhlan päätyttyä siirryttiin ulkoilmajuhlaan kaupungin keskustaan, ja se jatkui musiikki- ja tanssiesitysten merkeissä. Paikalla oli varmaan yli tuhat ihmistä leikkikoululaisista eläkeläisten opintopiireihin asti. Tilaisuus päättyi yhteiseen piiritanssiin, jossa tarkoituksena oli muodostaa viikon tunnus. En tiedä, onnistuiko, koska se oli tarkoitus kuvata ilmasta, mutta sää esti helikopterin saapumisen. Kaikki tapahtumaan osallistuneet saivat ilmaisen lounaan. Ilmeisesti eri ministeriöiden Erasmus+ ohjelman tuki Aikuiskasvatusliitolle mahdollisti sen.
Viikon esitteessä kerrottiin parikymmenvuotisen kauden kehityksestä. Se on ollut huomattava, josta kertovat viime vuoden (2014) luvut: paikallisia koordinaattoreita 45, lisäksi lähes sama määrä yhteistyökumppaneita, 1494 organisaatiota mukana, 11868 tapahtumaa ja 256000 osallistujaa. Suuret luvut selittyvät varmaan osaksi siitä, että lastentarhojen ja koulujen mukaantulo on samalla korostanut elinikäisen oppimisen merkitystä.

Novo mesto ja Pyhän Nikolauksen kirkko

Novo mesto ja Pyhän Nikolauksen kirkko

Kuudes matkapäivä 16.5.sujui kirjoittelun ja pienen kaupunkikävelyn merkeissä. Kirjoitin pienen artikkelin Slovenian Aikuiskasvatusliiton nettilehteen ja sitten tätä raporttia omaan blogiimme. Kaupunki vaikutti huomattavan hiljaiselta. Ilmeisesti suuri osa asukkaista on töissä kesämökeillään hoitamassa viini- ja puutarhojaan.

Teksti ja kuvat Seppo Tahvanainen

 

 

 

EU flag-Erasmus+_vect_POS

Suomessa Elinikäisen oppimisen ohjelman / Comenius-ohjelman / Grundtvig-ohjelman / Leonardo da Vinci -ohjelman / Erasmus-ohjelman hallinnoinnista ja toimeenpanosta vastaa CIMO, joka on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio. Kirjoittaja/kirjoittajat ovat yksin vastuussa tekstin sisällöstä. Komissio ei vastaa siitä.

 

Matkalle Sloveniaan

matkalla slov 1RIC Novo meston kotisivuille on laitettu valokuva, jossa ihan selvästi näkyy vierailuni odotus. Kuva on otettu kolmannen iän yliopiston tilaisuudesta, jos oikein tulkitsin slovenian kieltä. Ilmeisesti tämä osasto on ainakin osittain mukana järjestelyissä ja siellä on parina päivänä mahdollisuus esitellä Suomea ja toimintaamme.

matkalla slov2

Toisessa kuvassa näkyy, että he aikovat tosissaan ottaa kaikki mehut irti, kun heti ensimmäiseksi päiväksi on suunniteltu kuuden tunnin kävelyretki! Ainakin he itse ovat hyvin treenattuja!

Seppo Tahvanainen

2 vastausta artikkeliin ”KUURET LIIKKUVUUS

  1. GÜLŞEN PEKTEMİR

    Hi, Seppo.I am Gülşen Pektemir from Meram Public Education Center.You have very beautiful project.I am pleased see you.I have been searcing a partner for project. I will be pleased if you help me.

  2. Seppo Tahvanainen

    Dear Gülsen and your family

    Please contact me by email if you you have a new project idea. I’ven been in contact with Tahir but he is not anymore working in Meram Center.

    My best regards to Meram and to your family

    Seppo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *