Napolin matka

sepolta logo uusin

skannaa00021

 

 

PROJEKTIMATKA ITALIAAN NAPOLIIN 7.–12.3.2012

Kuuret 55+-ryhmästä tälle projektimatkalle osallistui 14 jäsentä. Perillä Napolissa olimme myöhään iltapäivällä. Lentokenttäbussi toi meidät lähelle hotelliamme. Bussin päätepysäkki oli satama-alueen ja Castel Nuovon välisellä rantakadulla, joten saimme heti ensi-tuntuman vanhan kaupungin kuuluisiin nähtävyyksiin. Majoittumisen jälkeen suuntasimme ”Il Pomodorino” -nimiseen ravintolaan, jossa tilasimme – tietysti – pizzat.

Torstai 8.3.

Heti aamiaisen jälkeen oli projektin avaus. Läsnä olivat kaikkien projektimaiden edustajat: Italia, Viro, Puola, Turkki, Kreikka, Portugali ja Suomi. Italialaiset avasivat tilaisuuden esittelemällä omat edustajansa projektissa, projektin tavoitteet sekä meille suunnitellun ohjelman aikataulumuutoksineen. Seuraavaksi oli tarkoitus ryhtyä työstämään etukäteen lähetettyä kyselykaavaketta ”Europe and us”. Ilmeni, että suomalaiset olivat ainoina paikalla olevista jo vastanneet siinä esitettyihin kysymyksiin ja tehneet niistä yhteenvedon selityksineen. Kokous keskeytettiin muiden maiden ryhmätyöskentelyä varten.

Yhteenvetona vastauksista todettiin, että tilanne EU:ssa on parhaillaan hyvin monimutkainen. Italian projektivastaava Jolanda puolestaan totesi yhteenvetona, että vaikea sanoa, ovatko meidän omat toiveemme/odotuksemme EU:n suhteen muuttuneet vai onko EU itse muuttunut

Projektiavauksen jälkeen lähdimme kävellen kohti Napolin kaupungintaloa ja pormestaria. Talon edessä olevan puistikon täyttivät punaiset panderollit, Che Guevaran kuvat, megafonin tahdittamat iskulauseet ja kymmenien poliisien ryhmittymät pitkin puistoa, lähikatuja, kadunkulmia. Kaupungintalossa meidät ohjattiin antiikkihuonekaluilla ja –tauluilla sisustettuun vastaanottohuoneeseen, jossa pormestarin edustaja toivotti meidät tervetulleiksi Napoliin ja jakoi kunkin osanottajamaan edustajalle muistolahjat.

Ja sitten lyhyt kävely lähikorttelin isoon pizzeriaan, jossa lounaaksi oli tarjolla pizzaa, totta kai!  Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa jo edellisenä päivänä sivuuttamallemme Castello Nuovolle, jossa meille oli järjestetty esittelykierros asiantuntevan museo-oppaan johdolla. Linnan katolta oli upea näköala koko kaupunkialueelle. Museolta jatkoimme matkaamme kohti kuuluisaa San Carlon oopperataloa, kuninkaan palatsia ja – kirjastoa sekä edelleen Piazza Plebisciton kautta Via Nasario Sauron rantabulevardilla sijaitsevaan ”messupaikkaan.

Messutalo oli aikaisemmin ”Talouden ja kaupallisten tieteiden korkeakoulu”, mutta on nyt muutettu eräänlaiseksi kulttuurien kohtaamispaikaksi napolilaisille ja sinne muuttaneille siirtolaisille. Talon nykyistä toimintaa meille esitteli siellä edelleen opettava – nyt vapaaehtoisena- 73-vuotias erittäin innostunut ja innostava eläkeläisrouva: ”kolme suurta ongelmaa kohdattava Euroopassa nykyisin:

1) monta erilaista etnistä ryhmää elää täällä tänä päivänä

2) meidän vanhat opetusmetodimme eivät toimi tässä ympäristössä

3) alkuperäinen väestö on kovaa vauhtia vanhenemassa”

Hän/he käyttävät opetusmetodinaan ”learning by doing”- eli oppia tekemällä sekä asioiden opettamista/ omaksumista tunteiden ja sydämen avulla. Hän myönsi, että moderniin yhteiskuntaan perehdyttäminen edellyttää myös tietokoneen käytön ja englannin kielen opettamista. Yhteenvetona hän totesi, että meidän kaikkien täytyy oppia lähestymään koko maailmaa avoimin mielin oppimalla toinen toisiltamme. > A.L.I.I.= adult learning for immigrants > www.aliiproject.org. ja www.commune.napoli.it/ceicc

Seuraavana ohjelmassa oli ” Eurooppalainen Näkökulma”-projektin osanottajien suunnittelemat maakohtaiset videoesittelyt EU-kumppaneistaan. Lopuksi kaikki projektimaat esittelivät ruuan, juoman, matkaesitteiden ja pienten ”muistolahjojen” avulla oman kotimaansa nähtävyyksiä ja kulttuuria.  Meidän panoksemme tähän matkamuistovalikoimaan oli huovutustyönä valmistamamme ”lumipallot”, joita koristi pieni Suomen lippu.

Perjantai 9.3.

Lautta Procidan saarelle lähti Molo Beverellon matkustajasatamasta klo 8.25. Matka kesti puolisen tuntia ja satamasta matka jatkui pikkubusseilla ylös saaren korkeimmalle kohdalle – 19 metriä merenpinnan yläpuolelle – rakennettuun Saint Michael-luostariin, jossa oli opastettu kierros. Luostarin historia ulottuu 1200 -1400-luvuille ja sen luostarinjohtajista on valittu useita paaveja Rooman kirkon johtoon.

Luostarin kirjasto sisältää noin 8000 nidettä, joista suurin osa on vielä konservoimatta rahojen puutteessa. Sen sijaan pääkirkossa on vastikään kunnostettu saaren suojeluspyhimykselle, merenkulkijoiden suojelijalle Saint Michaelille omistettu kappeli. Luostarin kellarikerrokseen oli rakennettu saaren kauppiaiden suosimalle lahkolaissuuntaukselle omistettu ”salainen kirkko”, jonka toiminnan Napoleon aikanaan lopetti. Toinen erikoisuus saarella oli luostarialueen viereen rakennettu iso vankila, joka oli ollut käytössä vielä 50- luvulla.

Paluumatkalla takaisin satamaan ohitimme Procidan vanhimman kadun, jonka varrella oli kylkikyljessä perinteisiä 3-kerroksisia ”rivitaloja”. Pysähdyimme  aukiolle, jonka laidalla oli pieni, mosaiikilla koristeltu – ainutlaatuista tällä alueella – kirkko. Se on rakennettu 1600-luvulla ranskalaisten valtausta vastustaneiden ja sillä paikalla tapettujen 60 saarelaisen muistolle. Oudoin vierailukohde oli Pitkäperjantaina saaressa kiertävän ”I Ragazzi Dei Misteri”-kulkueeseen kuuluvien, Jeesuksen kärsimyshistoriaa esittelevien lasikuitupatsaiden varastosuoja.

Korkeilta kalliomuureilta avautui myös näkymä alhaalla saaren suojaisassa poukamassa olevaan vanhaan, tyypillistä Välimeren alueen arkkitehtuuria edustavaan kalastajakylään, joka on Unescon suojelukohde.

Luostarialueelta siirryimme pikkubusseilla alas merenrantaan L´agave- ravintolaan pitkälle lounaalle. Ruokailun aikana ravintolassa laitettiin pystyyn karaokeviisut EU-osanottajamaiden kesken: Italia aloitti OSoleMiolla Suomalaisille ja virolaisille ei löytynyt omia lauluja ravintolan karaoke-listalta, mutta me selvitimme ongelman pianon ja Risto-pianistimme avulla. 10 points to Finland!

Viimeisellä lautalla takaisin mantereelle; perillä hotellilla klo 19.30. Baarissa pieni tuumaustuokio tulevan sunnuntain = ainoan vapaapäivämme ohjelmaksi. Palaverin päätöksenä oli että kaikki lähdemme aamulla Casanovan ja Goethen jalanjäljille Sorrentoon ja paluumatkalla on mahdollisuus poiketa vielä Pompeijin raunioille. Sunnuntai-illan myöhäisohjelmaksi on mahdollista valita myös Teatro San Carlon ohjelmassa oleva paikallinen oopperaesitys. Nukkumatti kutsuu.

Lauantai 10.3.

Yhteislähtö 9.15 Pozzuoliin, vanhalle, jo kreikkalaisten tuntemalle kylpyläalueelle.  Ensiksi vierailimme Baian linnassa, joka rakennettiin vieressä sijaitsevan ”kesäkaupungin” ja sen asukkaiden turvaksi. Nykyään linna toimii alueella tehtyjen antiikin aikaisten kaivausten museona – sieltä löytyi muutama meillekin historiankirjoista tuttu hahmo, mm Afroditen patsas. Linnasta jatkoimme matkaa ylös Pozzuolin kukkuloille LÓrizzonte- nimiseen ravintolaan. Italialaisten mielestä ruoka on yksi tärkeimmistä syistä matkustaa ja kokea aito Italia, tästä todisteena ravintolamme ruokalista: Antipasti (Alici marinate, polipo allínsalata, canestrelle ripiene, pizzette a´alghe, bruschette); Prosciutto e mozzarella; Primi piatti:  Spaghetti ai frutti di mare o penne al pomodoro; Secondi piatti: Calamari alla brace con insalata o bistecca con patate; Frutta di stagione; Bibita e vino locale incluso. (Costo 24 euro!)

Lounaan (kestoaika noin 3 tuntia) jälkeen seuraava kohteemme olisi ollut roomalainen amfiteatteri, mutta paikalle saavuttuamme sen todettiin olevan suljettu. Lähdimme pikavisiitille katsomaan antiikinaikaista kauppatoria ja näimme aukion, jossa oli jäänteitä kauppa-paikoista, kappelista, kuppilasta, ilotalosta jne. Takaisin hotellilla klo 19: jäähyväiset toisten maitten edustajien kanssa ja nukkumaan.

Sunnuntai 11.3.

Yhteislähtö bussilla (lippu á 1,20€ läheisestä lehtikioskista) Piazza Caribaldille ja edelleen päärauta-tieasemalle, josta löytyi kaksikin eri rautatieliikennettä harjoittavaa yhtiötä, junat ja niiden lippu-myymälät eri kerroksissa, eri puolilla asemarakennusta. Koska emme kaikki ehtineet saada lippuja aikomaamme junaan, ”oopperavastaavat” Kivelä ja Sistonen päättivät palata saman tien takaisin hotellille noutamaan lippurahat ja sieltä edelleen oopperatalolle. Lippukassalla odotti iloinen yllätys: viikolla olleen Kansainvälisen Naistenpäivän lipputarjousta oli jatkettu vielä tähän näytökseen eli kaksi NAISTA pääsi sisään yhden lipun 40 € hinnalla. Liput jätettiin varmuuden vuoksi hotellille ja sitten muiden perään Sorrenton junalle edullisilla ”weekend-lipuilla”. Sorrenton keskusta on todella pieni ja kaikkien sitä ylistävien laulujen arvoinen, mutta vaatii enemmän kuin yhden päivän kaiken sen kauneuden ihasteluun.

Hotellissa pikainen suihku ja vaatevaihto, oopperalippujen jako muille kuudelle ja taas matkaan. Hyvissä ajoin ennen klo 17 olimme kaikki 8 henkeä paikoillamme ja ehdimme vielä hetken ihailla upeaa teatterisalia ja sen käsin maalattua esirippua. Teatro Di San Carlon ohjelmistona oli Niccoló Jommelin säveltämä koominen ooppera ”Don Trastullo”.

Oopperan jälkeen menimme yhdessä viettämään projekti – läksiäisiä kahvin ja leivoksen kera oopperataloa vastapäätä olevaan, kuningas Umberton rakennuttamaan mahtavaan lasigalleriaan.

Maanantai 12.3.

Taksimatka hotellilta lentokentälle tarjosi vielä yhden uuden kokemuksen: olla oppilaana melkoisella vauhdilla toisten autojen seassa kaistoja huolettomasti vaihtelevan kuljettajamme ja muiden napolilaisten autoilijoiden ”autokoulussa”, á 5€/hlö. Italialaisen sanonnan mukaan ”Milanossa liikennevalojen viesti merkitsee määräystä, Roomassa ehdotusta ja Napolissa joulukoristetta…”

Teksti Leila Sistonen

 

””””””””””””””””

Hanke on toteutettu EU:n Elinikäisen oppimisen ohjelman (Lifelong Learning Programme, LLP) tuella. Kirjoittaja/kirjoittajat ovat vastuussa tekstin sisällöstä. Komissio ei vastaa siitä.

Suomessa Elinikäisen oppimisen ohjelman / Comenius-ohjelman / Grundtvig-ohjelman / Leonardo da Vinci -ohjelman / Erasmus-ohjelman hallinnoinnista ja toimeenpanosta vastaa CIMO, joka on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio.